TAINA LAITINEN

sairaanhoitaja, Mynämäen kunta
Tehy
Villentie 8
041-5441685, taina.laitinen@gmail.com
Harrastukset: Lasten kanssa metsässä samoilu, sauvakävely, MLL:n toiminta
Aviomies Petri ja lapset; eskarilainen Mikael, Maija 3 v.
Luottamustoimet: 1997-2002 Irti huumeista ry:n Turun alueyhdistyksen jäsen,
Vuodesta 2005 lähtien Mynämäen MLL:n hallituksessa ja rahastonhoitajana vuoden 2008 alusta alkaen
 

On paljon ihmisiä ja ihmisryhmiä, jotka eivät pidä ääntä itsestään. Haluan puhua heidän puolestaan.

Olen 39-vuotias perheenäiti Mynämäen Nihattulasta. Perheeseeni kuuluu aviomies Petri sekä lapset; eskarilainen Mikael ja Maija, runsas 3v.
Koulutukseltani olen sairaanhoitaja ja erikoistumisalojani ovat sisätaudit, kirurgia ja psykiatria. Harrastan ulkoilua, lasten kanssa kaikenlaista puuhastelua sekä kuulun Mannerheimin lastensuojeluliiton hallitukseen, toimien myös rahastonhoitajana.

Lapsiperheen arki, iloineen ja suruineen, on tullut tutuksi. Olen itse ollut pitkään kotona hoitaen lapsiani ja olen osittain kotiäiti edelleenkin. Myös mieheni on ollut vuoden hoitovapaalla ja sinä aikana sain myös huomata, mitä on olla se työssäkäyvä vanhempi. Omat vanhempamme asuvat Turussa, joten hoitoapua ei ole aina ollut saatavilla. Koenkin tärkeäksi äitien ja isien tukemisen, jotta he jaksavat kantaa vastuullisen vanhemmuuden arjen puserruksessa.
Vanhemmuuden tukeminen mm. mahdollisen kotiavun ja joustavan päivähoidon kautta, kantaa todella pitkälle. Lapsiperheen on tällä hetkellä erittäin vaikeaa, jollei liki mahdotonta, saada kunnallista kotiapua auttamaan arjen pyöritykseen, kun omat voimat eivät jostain syystä riitä ja tähän tulisi ehdottomasti saada muutos. Perheen elämäntilanne voi myös äkillisestikin muuttua esim. toisen vanhemman sairastumisen myötä. Kotiapua tulee suunnata myös lapsiperheiden tarpeisiin. Päivähoitoon kaipaan joustavuutta ,paitsi päivän pituuteen myös valinnan mahdollisuuteen, montako päivää kuukaudessa lapsi on hoidossa. Nythän vaihtoehdot ovat 10päivää/kk, 15päivää/kk tai koko kuukausi ja näitä vaihtoehtoja tulisi olla enemmän. Perheiden elämäntilanteet ja tarpeet ovat kovin erilaiset ja tulee huomioida yksilöllinen hoidontarve. Jollekin lapselle voisi riittää vaikka parina päivänä viikossa muutaman tunnin päiväkodissa olo, mutta tällä hetkellä siihen ei ole mahdollisuutta. Haluan keskustelua myös maksujärjestelmään ja pohdittavaksi päivämaksun mahdollisuutta, jolloin maksettaisiin päivähoitomaksua vain niistä päivistä, kun lapsi todella on hoidossa. Tällä hetkellähän, jos lapsi on hoidossa esim.16päivää/kk, joutuu perhe maksamaan koko kuukaudesta päivähoitomaksua. Uskon muutoksen päivähoidon saamisesta joustavammaksi olevan mahdollinen. Myös sivistystoimi on turvattava ja kehitettävä mm. kerhotoimintaa. Mielelläni näkisin omilla lapsillani aikanaan mahdollisuuden jäädä koulupäivän jälkeen erilaisiin kerhoihin koulutiloihin. Etenkin alakoululaisen tarvitsisi silloin olla vähemmän aikaa yksin kotona, jos ollenkaan, vanhempien ollessa vielä työssä. Perheelläkin olisi enemmän yhteistä aikaa illassa, kun harrastusten mahdollisuus olisi jo päiväsaikaan. Näiden toimien tulokset näemme tulevissa sukupolvissa. Lasten on saatava olla lapsia riittävän pitkään turvallisessa ympäristössä ja uskon meidän kaikkien kantavan huolta lapsistamme.

Aikanaan nämä lapset kasvavat nuoriksi ja koko perheen on tarvittaessa saatava tukea, myös tässä vaiheessa, riittävän ajoissa. Kouluterveydenhuolto on turvattava ja tarvittaessa nuoren on päästävä myös psykologin vastaanotolle kohtuullisessa ajassa. Aiemmin, vuosina 1997-2002, toimin aktiivisesti vapaaehtoistyöntekijänä Irti Huumeista ry:n Turun alueosastossa. Tällöin olin mm. tukihenkilönä nuorille, heidän vanhemmilleen tai koko perheelle, kun heitä kosketti päihdeongelma. Sain karvaasti huomata, miten käy nuorelle, kun hän "roikkuu" jonossa ja miten tämä suuresti heikentää koko perheen hyvinvointia.
Ennaltaehkäisyn määrää ei voi koskaan liikaa korostaa ja siihen on satsattava yhdessä eri sektorien välisellä yhteistyöllä. Nuorisolle on löydyttävä paikkoja, missä olla ihan luvan kanssa ja näitä mietittäessä, toivoisin itse nuorten tulevan kuulluksi. Valitettavasti elävässä elämässä ennaltaehkäisy ei vaan aina kohdennu oikein tai ei ole oikeaan aikaan ja tällöin perheellä on oltava mahdollisuus mielenterveys- ja sosiaalipuolen palveluihin inhimillisessä ajassa.

Tällä hetkellä, lasten hoidon lisäksi, teen sairaanhoitajan sijaisuuksia Lizeliuskodissa ja Mynämäen terveyskeskuksen vuodeosastolla. Vanhustenhoitoon kaivataan myös ripeästi tuuletusta ja joustavuutta. Paitsi, että kaivataan lisää tilaa, kaivataan erittäin kipeästi ammattitaitoisia tekijöitä. Ja näiden työntekijöiden hyvinvoinnista tulee huolehtia, jotta he kunnassamme myös pysyisivät. Vanhusten määrä tulee kasvamaan, kotihoidossa jo nyt huonokuntoisia ihmisiä ja ennen pitkää myös he tarvitsevat laitospaikan. Ja sitten tulee lisää kotihoidon piiriin vanhuksia jne. Tämä pallo vyöryy huimaa vauhtia ja siihen tulee reagoida riittävän varhaisessa vaiheessa. Jokaisella vanhuksella laitoksessa tulisi olla mahdollisuus saada myös läheisyyttä, perushoidon lisäksi. Hoitajalla tulee olla aikaa myös vanhuksen sosiaalisen elämän elävöittämiseen. Tällä hetkellä näin ei valitettavasti aina ole ja lisää resursseja todellakin tarvitaan. Myös vanhuksen kotona asumista ja elämistä on tuettava. Omaishoitaja on toisinaan voimiensa äärirajoilla ja hänelle on erittäin tärkeää saada hetken lepo hoitamisesta. Nythän on lyhytaikaisia intervallipaikkoja vanhainkodissa, mutta haluan myös herättää keskustelua päiväsairaalamahdollisuudesta omassa kunnassamme, eräänlaisesta vanhusten päiväkodista.

Kaikkea ei voi mitata rahassa ja haluankin viedä päättäviin elimiin, sekä ajatuksia että kokemuksia suoraan kentältä ja ruohonjuuritasolta.

On lukematon määrä ihmisiä ja ihmisryhmiä, joiden oikeuksia on puolustettava, vaikka he eivät itse pidäkään ääntä itsestään.
Haluan puhua heidän puolestaan.